tiistai 25. heinäkuuta 2017

12 yötä lähtöön!

Heippa hei! Ihan hullua mihin päivät vaan katoaa. Vastahan mä laskin, että lähtöön on vielä 100 yötä!?? Mun kesä on kulunut kivasti, vaikkakin sekin on vierähtänyt hirmu nopeesti. Oon nauttinut läheisten ihmisten seurasta ja auringosta. Mitä muuta sitä kesältä toivoa?

Asioita on ehtinyt tapahtumaan paljon viimepostauksesta. Viisumi on anottu ja kaikki on nyt siinä mallissa, että voin lähteä matkaan. Viisumin anominen oli ehkä tuskaisin vaihe koko tässä prosessissa. Välillä kävi mielessä, etten ikinä tulisi saamaan sitä, mutta pienten takapakkien jälkeen voin huokaista helpotuksesta. Voi sitä ilon määrää kun passi saapui postissa ja viisumi sen mukana! Nyt voin vain keskittyä viimeisiin päiviin täällä Suomessa.

Postiin saapui myös kauan odotettu Rotary-bleiseri, jota tulee käyttää Rotary tapaamisissa, sekä lentäessä kohdemaahan ja palatessa kotiin. Takin ehdin nopeasti käyttää päällä ja tuntui kyllä todella mukavalta! (Vuoden päästä ei ehkä enää niin mukava🌲). 
Käyntikortit tilasin jo keväällä Vistaprintiltä. Oli suositeltavaa hankkia käyntikortit, jotta niitä voi jaella ihmisille pitkin vuotta. Itse tilasin 150 kappaletta.
Kuvasta löytyy myös klubiltani saadut viirit, jotka minun tulee antaa host-clubilleni Coloradossa.






Sain tehtyä pinssini valmiiksi jo alkukesästä. Näitä sitten vaihdellaan muiden vaihtareiden kanssa ja kiinnitetään bleisereihin. Idea on mielestäni hauska ja vaihtovuoden jälkeen on kiva olla myös jotakin fyysistä, jota voi muistella jälkeenpäin. Päädyin tekemään pinssit itse, sillä niissä on sillon jotain ns. "omaa", vaikkakin persoonallisuus ei niin näkyviin minun pinsseistä tulekaan. 


Oon pohdiskellut hirmusesti, että mitä veisin isäntäperheille tuliaisksi. On vaikeeta suunnitella tuliaisia, kun ei tiedä vielä montako perhettäkään tulee olemaan. Varaudun kuitenkin neljään perheeseen. Alempana olevassa kuvassa on osa tuliaisistani. Vielä pitäisi jotain keksiä! Ja tärkein, eli Suomi karkit uupuu vielä kuvasta😜



Alle kaksi viikkoa siis lähtöön ja voin sanoa, että ei kyllä jännitä muuta kun hyvästien jättäminen. Fiilis on vaan vähän sellanen epätodellinen, että oikeesti tapahtuuks tää nyt? Ekat itkut on jo itketty siskon kanssa ja monet on vielä edessä.
Tästä tää lähtee!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti