lauantai 19. elokuuta 2017

Great times here!

Nyt on vuosi lähtenyt kunnolla käyntiin ja oon päässyt sisään normaaliin jenkkilä arkeen.
Mulla on alkanut koulu ja Cross Country ja oon jo ehtinyt tutustumaan ihaniin ihmisiin täällä. Tässä postauksessa tuun siis kertomaan mitä mulle kuuluu täällä. 

Mulla alko koulu 15.8 ja eka päivä jännitti mua tosi paljon. Mua jännitti, että löydänkö ketään kavereita ja mitä jos en löydäkkään oikeita luokkia. Mun koulu on siis hirmu iso ja oppilaita on semmoset 1400. Ensimmäinen päivä oli ns. tutustumispäivä kaikille uusille oppilaille. Äippä heitti mut ja mun siskon kouluun ensimmäisenä päivänä, niin kuin joka päivä. Koulun pihalla odotti sadoittain uusia vähintään yhtä jännittyneitä oppilaita kuin mä. Oli kyl aika hämmentynyt fiilis, kun pelkkiä koulun alottavia oli lähes yhtä paljon kun mulla Suomessa koko lukiossa. Mun eka päivä oli vaan auditoriossa istumista ja lukujärjestyksen suunnittelua. Pääsinkin kotiin jo puoli kahdentoista aikoihin. 
Mun koulupäivät alkaa 7.30 ja loppuu 14.30. Tunnit on puolentoista tunnin pitusia ja tuntien välissä on yhdeksän minuuttia aikaa olla seuraavassa luokassa, joka oli aluks pieni haaste kun yritti metsästää luokkaa 1400 muun ihmisen kanssa, mutta nyt kun tietää mihin pitää mennä, niin ainut haaste on raivata tiensä sinne. Lounastauko kestää puoli tuntia ja tehdään aina mun siskon kanssa omat eväät mukaan amuisin, koska noi koulun maksulliset ruoat ei oikein nappaa. 
Täällä kouluaineet on jaettu kahteen päivään, eli A päivänä on tietyt aineet ja B päivänä toiset. Mun A päivä sisältää liikuntaa, matikkaa, oikeuslääketiedettä ja college biologiaa. B päivä alkaa biologialla, sitten on usan historiaa ja tän jälkeen mulla onkin vaan enää englantia, koska mulla on hyppytunti ennen vikaa tuntia. On kyllä vähän haastavaa jollain tunneilla, kun ei oikein ymmärrä vielä sanastoa, mutta eiköhän senkin opi nopeesti. 





Joka päivä koulun jälkeen mulla alkaa Cross Country harjoitukset, jotka on osoittautunu aika koviks! Harjotukset kestää aina noin 2 tuntia, joten ne vie aika suuren osan mun ajasta täällä ja oon aina ihan valmis nukkumaan kun pääsen kotiin siinä viiden aikoihin. Harjoituksissa juostaan ympäri kaupunkia ja tehdään lihaskuntoa, sekä paljon mäkivetoja. Taso on kyllä tosi kova ja ekoissa treeneissä kyllä huomas, että treenataan tosiaan siellä 1500 metrin korkeudessa. Oon tosi tyytyväinen miten hyvin oon pysynyt muiden mukana siellä. Juoksen yleensä noin 3-5 mailia fiiliksestä riippuen, eli noin 5-8 kilometriä. Kyllä se sen verran jaloissa alkaa tuntumaan kun joka päivä ton vetää, että eilen piti skipata treenit sen takia ja mentiin kyllä illalla syömäänkin hienoon ravintolaan isän synttäreitten kunniaks, niin oli parempi jättää väliin, että ehti valmistautua iltaan. Torstain harjoituksissa yllätin ittenikin, kun tehtiin lihaskuntoa ja lopussa otettiin kisa kuka pysyy kauiten lankkupidossa ja pääsin neljään minuuttin, kunnes kädet petti alta. Olin joukkueen toisiks paras ja kaikki ihmetteli miten tein sen. Mun joukkue on kyllä tosi mukava ja tykkään tosta kyllä hurjan paljon! Toi on ihan mun juttu!

Oon tutustunu täällä tosi ystävällisiin ihmisiin ja tullu läheisemmäks parin muun vaihtarin kanssa, jotka käy samaa koulua. Charlotte on Norjasta ja Diana Espanjasta. Toisiin vaihtareihin on tosi helppo tutustua, kun käydään läpi samanlaisia fiiliksiä. Myös puhuminen on helpompaa heille, kun tietää että hekään ei osaa kieltä täydellisesti. Paikallisille puhuminen tuottaa tietynlaista painetta, kun tietää, että he huomaavat kaikki virheet. Voin kyllä jo näin kahden viikon kohdalla sanoa, että varmuutta puhumiseen on tullut paljon lisää ja nykyisin sitä vain nauraa omille kömmähdyksille. 



Naapurissa asuu myös mun ikänen tyttö, joka istuu mun vieressä biologian tunnilla. Ens viikolla lupauduinkin lähtemään jädelle niiden kaveriporukan kanssa, kun kaikki sen kaverit on ihan innoissaan ja haluu tutustua muhun. Tää teki mut kyllä hirmu iloseks, sillä on täällä pieniä epätoivon hetkiä ollut siitä, että en tuu löytämään läheisempiä ystäviä ollenkaan. On tosi vaikee päästä näihin porukoihin, mutta vähitellen! Ite yritän olla kovasti aktiivinen ja oon varma, että se tuottaa tulosta! Täällä ollessani oon huomannut, että ei se mikään itsestäänselvyys oo, että sulla on perhe ja ystäviä, jotka oikeesti välittää. Oon lounastauoilla nähny ihmisiä, jotka syö vessassa lukkojen takana yksinäisyyttäänsä eväitänsä, joka vähän kyllä kolauttaa. Arvostus kasvaa teihin siellä Suomessa!♥ 

Tänään on ollut pelkkä kotona löhöily päivä ja tehtiin keksejä huomiselle Rotary piknikille, johon tulee kaikki tän piirin vaihtarit! Huomisesta tulossa siis mahtava päivä! Aamulla on herättävä aikaisin, sillä kahdeksalta on kirkko. Tää perhe on uskonnollinen, niin kuin suurin osa täällä ja näillä on tapana käydä aina sunnuntaisin kirkossa. Ja ei, se ei todellakaan oo tylsää, vaikka vois kuvitella! Siellä me laulellaan ilosia Biisejä bändin mukana ja kaikki on tosi mukavia ja avoimia. hauskaa!


 
  
Eilen illallisella isukin synttäreiden kunniaks



Mä nauti suunnattomasti mun elämästä täällä!
Ja hei pysykää turvassa! Siellä tapahtuu ihan hirveitä juttuja😔

- Madelein










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti